Kuluneella viikolla pidettiin Hupihanan viides lääkärin vastaanotto Mumbaissa.
Lääkäri, uudessa lahjaksi saadussa paidassaan, ja uudet potilaat vuorossa. Potilaita ollut vastaanotoillamme jo 299!
Kolmannen sadannen potilaamme nimi on Monika. Hän ei tullut vastaanotolle. Niin slummissa kuin ollaankin, niin siellä on myös yhteisöllisyyttä ja välittämistä, ja Monikan perheen naapurit kertoivat luottomiehellemme, Ashleylle, Monikan tilanteesta.
Ashley lähti tapaamaan tuota 12-vuotiasta tyttöä. Järkytyksekseen hän kohtasi 19 kiloa painavan tytön, joka oli ollut jo yli kuukauden sairaana, makaamassa sängyllään. Vanhemmat olivat käyttäneet häntä paikallisella lääkärillä. Monika oli saanut lääkkeitä, mutta alettuaan oksentaa ne, hän oli lopettanut lääkkeiden ottamisen. Vanhemmat olivat neuvottomina antaneet tilanteen olla. Monika menetti ruokahalun ja menetti painoaan.
Ashley ymmärsi tilanteen vakavuuden ja toimitti hänet sairaalaan. Tilanne oli kriittinen. Monikasta otettiin useita verikokeita, tehtiin verensiirto, häntä nesteytettiin ja taudin alkuperää etsittiin tuberkuloosista lähtien.
Toisena päivänä Monika oli tuntenut olonsa hieman energisemmäksi. Vai voiko puhua energiasta, kun hemoglobiiniarvo on neljä? Normaalin hemoglobiinarvon pitäisi olla kaksi- mutta mieluummin kolmenumeroinen.
Monika on perheestä, jossa on kolme tyttöä ja yksi poika. Äiti on siivooja ja isä osa-aikatyössä talonmaalaajana. Nyt, kolmen päivän sairaalassaolon jälkeen, perhe sai tytön kotiin. Hemoglobiini on noussut seitsemään. Osa verikokeista odottaa valmistumistaan. Syitä etsitään edelleen ja huomenna Monika tapaa taas sairaalan lääkärin.
Monika ei ole potilas numero 300. Hän on Monika.
Kyynelhän tässä tulee kun tätä lukee! Hymy tulee kyllä myös! ❤