PUMPSIS! PIIRAKKA LIVENÄ PAIKALLA!

Voi hyvät hyssykät! Vietin kolme täydellistä päivää Mumbaissa ja vessakylässämme. Sain nähdä ja tuntea piirakkapowerin elävänä ja toteutuneena. Ajattelin kulkiessani slummeissa, sairaalassa, junassa, riksassa, maalaiskylässä ja kaikkialla, että olette mukanani tungettuna taskuihini.

Aloitin “kotislummistamme” Sakinaka Pipelinelta, jossa yhteysmiehemme ja paikallinen voimavaramme, Ashley, jo odotti. Lähdimme kiertelemään aluetta. Slummi on valtava ja pipelinen/vesiputkien kylkiin rakennetuista kodeista osa on vankemmin rakennettuja ja osa tuulessa huojuvia muoviverhoseiniä. Kotien koko on viidestä kahdeksaan neliömetriin ja asukkaita kussakin neljästä seitsemään.

IMG_0002

Kujalla eräs neljän lapsen nuori äiti tulee huolissaan luoksemme. Yksi hänen pojistaan pitää hengittäessään pahaa ääntä ja toinen nukahtelee kaikkialle, eikä syö. Istumme hetkeksi heidän kotiinsa ja päätämme auttaa heidät lääkäriin.

IMG_2573

Hengityksen ääni on allergista. Ostamme lääkkeet ja äiti saa ohjeen pestä pojan nukkuma-alustan kuumalla vedellä. Isompi poika saa lähetteen sairaalaan seuraavaksi päiväksi röntgenkuviin. Äiti on ujo ja katsoo minua varovasti. Erotessamme yritän hymyillä rohkaisevaa piirakan levyistä hymyä.

Otamme Ashleyn kanssa riksan ja lähdemme tapaamaan Deepakia, tuota Hupihanan hoitamaa tuberkuloosipoikaa. Paikka on hieman sivummassa. Mumbain desibelit laskevat hiukan. Kulkukoirien räksytys seuraa meitä. Minä seuraan Ashleyä. On kuuma. Piikkilanka-aidan reunustamalla alueella on vain muutamia hökkeleitä. Katsekenttääni osuu vanha mies, joka tempoilee aidan piikistön läpi kantaen risukasaa. Hänen perässään vanha nainen, myös risujen kanssa. He ovat Deepakin isovanhemmat, jotka hoitavat näitä kolmea sisarusta. Risut on haettu, jotta saadaan tulta ruoan lämmitykseen. Deepak näyttää minulle pyöränsä. Pikkusisko hypähtelee ympärillä ja elää likaisessa pyjamassa omaa päänsisäistä elämäänsä. Minulla on kuumuuden lisäksi möykky rinnassa. Tämän perheen tarina on surullinen. Valtavan surullinen ja julma. Olen iloinen, että Deepak on silti voittamassa tuberkuloosin. Lähdemme hänen ja isoisän kanssa ostamaan perheelle ruokaa. Ja vaikka ostaisin kassettain kaikkea, Deepak toivoo vain muutamia pieniä asioita; kanapiirakkaa ja mangoa.

IMG_2581

Täältä suuntaamme Jasbirin kotiin. Jasbir on tyttö, jonka sisko, Nikita, kuoli malariaan ja josta sitten Hupihana sai sitten alkunsa. Unohdan, että on todella kuuma, kun kohtaan perheen äidin. Syleillessämme toisiamme vaihdamme ikävän, vaihdamme surun ja vaihdamme tämän hetken. Se kaikki valuu ilmaakin kuumempana kyyneleiden virtana kasvoilta kaulaan asti. Ilta alkaa olla käsillä ja lattialla on valmiina lättymäisiä täytettäviä piirakoita, joita äiti ja isä myyvät kadulla kärrystä. Saan mukaani muutaman maistiaisen. Suussani maistuu elämä.

FullSizeRender(5)

Seuraavan aamun aloitamme Sakinakassa Hupihanan medical campillä. Minä saan istua lääkärin vieressä tärkeässä osassa puntarivastaavana. Pöydällä on rivissä vitamiineja ja muutamia lääkkeitä. Edessämme on rivissä lapsia vauvaikäisestä teineihin. Tapahtuma houkuttelee paikalle 100 asiakasta.

FullSizeRender(8)

FullSizeRender(3)

FullSizeRender(14)

Osa potilaista saa ohjeita, toiset saa vitamiineja tai lääkkeen ja jotkut tapaukset tarvitsevat erikoislääkärin. Isä, joka tulee paikalle ihottumaisen, sairaan lapsen kanssa, saa jämäkän poistumiskäskyn. Vihurirokkoa ei pidä tulla levittämään muihin. Lääkärimme vastaavasti ansaitsee välissä vettä. Sen hän juo intialaisittain koskematta suullaan pulloon.

FullSizeRender(16)

Täältä kiiruhdamme Ashleyn kanssa hakemaan eilisen äidin ja pojan sairaalaan röntgenkuvaukseen. Kun ylitimme sairaalan luona katua, äiti pujotti laihan kätensä käteeni. Hän halusi auttaa minua kadunylityksessä. Hän oli niin kiitollinen, sillä pienempi veljeksistä hengitti edellisen päivän lääkkeillä ja peitonpesuohjeilla normaalisti.

FullSizeRender(20)

Riisuimme kengät sairaalan ulko-ovelle, kuten kuuluu, ja odotimme vuoroamme. Zubairin mahakipujen syy näkyi röntgenissä kahden senttimetrin kokoisena munuaiskivenä ja tilanne vaatii jatkoselvittelyä. Tunnelma oli vähän vaisu. Halusin sulatella asiaa hetken ja pyysimme äitiä ja Zubairia syömään ravintolaan kanssamme. Astuimme käsi kädessä äidin kanssa ravintolaan. Se oli hänen ensimmäinen kertansa ravintolamaailmaan ja ujous asui koko hänen olemuksessaan. Kukaan meistä ei syönyt käsienpesuvettä, vaikka se näytti laihalta sitruunasopalta.

Päivää oli vielä sen verran jäljellä, että lähdimme Ashleyn kanssa tapaamaan Hupihanan hoitamia lihasrappeumaveljeksiä. Suruksemmme tautia ja kipua voidaan vain helpottaa, mutta ei parantaa. Isompi pojista pysyy vaivoin istuma-asennossa ja hänen päivänsä kuluvat peltiseinän ääressä pientä televisioruutua katsoen.

IMG_3718

Nyt hän katsoi minua ja minä katsoin häntä ja vuoroin seinällä vipeltävää hiirtä. Sitten Sumeet siirsi katseensa takaisin rätisevään televisioon.

Yöllä en saanut unta. Kokemukset pyörivät villinä mielessä. Seuraavana aamuna Ashley tuli hakemaan minut junalle klo 6.15. Olimme matkalla kylään, jonne Hupihana on rakentanut lapsille vessat. En jaksanut enää välittää kuumuudesta tai puuterin puutteesta, sillä totta vieköön, olin tohkeissani. Aseman hälinässä oli toki muutama muukin junamatkailija.

FullSizeRender(18)

Ryysistääää! Työnnyin joukon mukana junaan sisälle. Reilun tunnin kuluttua saavuimme Badlapuriin. Täällä aikoinaan sotilaat vaihtoivat ratsujaan, mutta nyt en näe hevosia missään. On melko hiljaista, kun astelemme kaduilla Ashleyn kanssa kohti vessayhteistyökumppanimme kotia. Paikalle on saapunut koko suku ja kohteluni lähentelee kuninkaallisuutta. Katson powerpointilla vessan rakentamisen historian. Syötyämme ruhtinaallisen aamiaisen siirrymme autolla matkantekoon kohti Nambarwardia.

IMG_6236

Maisema autioituu ja äänet puuttuvat kokonaan. Istun takapenkillä mykistyneenä ja siirrän kelloa sata vuotta taaksepäin. Olemme viidenkymmenen kilometrin päässä Mumbaista, mutta täällä elävien ihmisten maailmasta tuo kaikki on pelkkää tuntemattomuutta. He käyvät kaivolla, pesevät pyykkiä, keräävät oksia, ajelevat puhvelilla, paistavat välpalaa auringon avulla ja kävelevät koululle kaksi tuntia. Paitsi pikkuväki, joilla on oma koulurakennus kylän sisällä ja siellä sisällä vessat.

IMG_6243

Yhden tytön työn kuvaan kuuluvat vauvavuohet. Hän näyttää ne minulle nostamalla suojan, minkä alla vuohivauvat asuvat.

IMG_6274

IMG_6295

Kun löytää paksumman puupalan, niin saa keittiöön tulen pidemmäksi aikaa.

IMG_6279

Sitten siirrymme koulurakennukseen. Nielaisen liikutusmomenttini. Taululle on kirjoitettu tervetuliaissanat ja lapsijoukko nousee harjoitetun yht`aikaisesti tervehdykseen. Tuntuu kuin edustaisin vähintäänkin Uniceffin ja Punaisen Ristin yhdistelmän kokoista organisaatiota. Haastattelen opettajaa. Haastattelen lapsia. Katson esityksiä ja leikkejä.

IMG_6247

Seison opettajan ja yhteistyökumppaneiden kanssa kuvissa. Oliko kuinka kuumaa? En enää muista.

IMG_6244

Jaamme lapsille keksejä ja saippuaa tuliaiseksi. Sitten tutustumme twistiin ja hyppynaruun. Pojat ja tytöt.

IMG_6256

Jätän lapset hyppimään ja käytän vessaa. Se on niin siisti. Se on niin juuri sellainen mistä oli sovittu.

IMG_3785

Käyskentelemme vielä kylää ympäri. Pieni vauva nukkuu päiväuniaan maahan laitetulla alustalla. Perheen papukaija hyppelee sen ympärillä. Kylän laidalla on aamulla kurkistellut kobra. Yhteisesti toivotaan monsuunin tulevan ja tuovan kaivoon vettä, sillä sen pohja häämöttää jo.

Hyvästelemme kyläläiset. Hyvästelemme Badlapurissa isäntäperheen. Yksi tytöistä katsoo minuun pitkään ja kysyy:” Do you like us?” Kaappaan hänet syliin ja rutistan vastauksen häneen niin, ettei epäilykselle tosiaankaan voi jäädä tilaa.

Kolme päivää meni. Tuntui kuin tapahtumia olisi ollut kolmen viikon edestä. Yritän pukea kiitollisuuteni sanoiksi Ashleylle. Hän hymyilee: “When are you coming back?”

En tiedä, mutta tiedän, että jokainen piirakka on tehnyt tehtävänsä. Työnnän kädet taskuun ja tunnustelen. Kyllä, siellä te kaikki olette olleet koko matkan jakamassa matkaa kanssani. KIITOS!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s