Hymy!

Image

Hymy!

Monika voi jo paljon paemmin kuin kuukausi sitten. Tuleepas hyvä mieli tuota hymyä katsellessa.

Monika

Itku ja nauru ovat sisaruksia. Samanlaisia tunneturskahduksia. Ne seuraavat toinen toisiaan. Tiedättehän? Juuri, kun hymyilet leveää lempeää hymyä, niin kyynelsarja kurkistaa yllättäen nurkan takaa.
Sellaista elämä on. Alamäkiä ja ylämäkiä. Täällä ja tuolla.

Kuluneella viikolla pidettiin Hupihanan viides lääkärin vastaanotto Mumbaissa.

Lääkäri, uudessa lahjaksi saadussa paidassaan, ja uudet potilaat vuorossa. Potilaita ollut vastaanotoillamme jo 299!

991

Kolmannen sadannen potilaamme nimi on Monika. Hän ei tullut vastaanotolle. Niin slummissa kuin ollaankin, niin siellä on myös yhteisöllisyyttä ja välittämistä, ja Monikan perheen naapurit kertoivat luottomiehellemme, Ashleylle, Monikan tilanteesta.

Ashley lähti tapaamaan tuota 12-vuotiasta tyttöä. Järkytyksekseen hän kohtasi 19 kiloa painavan tytön, joka oli ollut jo yli kuukauden sairaana, makaamassa sängyllään. Vanhemmat olivat käyttäneet häntä paikallisella lääkärillä. Monika oli saanut lääkkeitä, mutta alettuaan oksentaa ne, hän oli lopettanut lääkkeiden ottamisen. Vanhemmat olivat neuvottomina antaneet tilanteen olla. Monika menetti ruokahalun ja menetti painoaan.

???????????????????????????????

Ashley ymmärsi tilanteen vakavuuden ja toimitti hänet sairaalaan. Tilanne oli kriittinen. Monikasta otettiin useita verikokeita, tehtiin verensiirto, häntä nesteytettiin ja taudin alkuperää etsittiin tuberkuloosista lähtien.

Toisena päivänä Monika oli tuntenut olonsa hieman energisemmäksi. Vai voiko puhua energiasta, kun hemoglobiiniarvo on neljä? Normaalin hemoglobiinarvon pitäisi olla kaksi- mutta mieluummin kolmenumeroinen.

Monika on perheestä, jossa on kolme tyttöä ja yksi poika. Äiti on siivooja ja isä osa-aikatyössä talonmaalaajana. Nyt, kolmen päivän sairaalassaolon jälkeen, perhe sai tytön kotiin. Hemoglobiini on noussut seitsemään. Osa verikokeista odottaa valmistumistaan. Syitä etsitään edelleen ja huomenna Monika tapaa taas sairaalan lääkärin.

???????????????????????????????

On uskallettava hymyillä. Juuri nyt. Tämä hetki.

Monika ei ole potilas numero 300. Hän on Monika.

Huiskis ja moiskis

Hupihana koki luovan ja hienon yllätyksen. Saimme viestin ja viestissä lahjoituksen!

Tämän ihanan idean ja lahjan antaja kertoi, että hän halusi antaa veljelleen ja tämän morsiamelle juuri heidän näköisensä kihlajaislahjan. Lahja oli lahjoitus Hupihanan Medical Campien lääkärille hänen tarvitsemiinsa uusiin välineisiin. Hurraa!

Nyt lahja on saapunut Mumbaihin ja lääkärimme hoitaa niillä lapsia. Kiitos tuhannesti Anna Stina Molin! Onnea sydämellisesti kihlaparille. Moiskis!

Kun Mumbain miehemme, Ashley, oli toteuttanut toiveemme lahjan tiimoilta, oli luonnollisesti aika siirtyä seuraavaan Medical Campiimme. Vuorossa numero 4. Huiskis!

???????????????????????????????

Tänään lääkäri tutki uusilla välineillä 68 lasta.

Lapsethan ovat enemmän kuin painonsa arvosta kultaa. Lääkäri näkee kuitenkin fyysisen painon uudesta puntaristaan.

Joskus lapsille voi myös antaa keksin. Saattaa silläkin olla positiivinen vaikutus pieniin potilaskokemukseenkin.:)

Iloisiin kuulemiin ja taas näkymiin.

Hupihana Medical Campilla hoidettiin taas 35 lasta

Piirakoiden kestoaika on hämmästyttävän pitkä. Viimeistä voimassaolopäivää ei eletä vieläkään, vaikka osittain Mumbaissa eletään kuin viimeistä päivää.

Muistatte miten pieni Aashish poltti jalkansa ilotuliteraketissa. Se on hoidettu kuntoon. Tai vähintäänkin toimintakelpoiseksi.

Aashishin jalka

Toisella pienellä pojalla oli sitten erilainen ongelma. Yuvraj on puolitoistavuotias ja hänellä on kaksoissisko. Äidinmaitoa riitti heille vain kolmeksi kuukaudeksi. Oli siis siirryttävä lehmänmaitoon. Äiti on kotiäiti ja lasten isä tekee taloudenhoitotöitä. Hän tienaa noin 60 euroa kuussa. Vaikka eläminen on Intiassa halpaa, niin ei silti niin halpaa. Tuollaisilla tuloilla heidän perhe-elämänsä on käynyt niukasta tosi niukaksi. He joutuivat jatkamaan lasten maitoa isolla annoksella vettä. Sen seurauksena Yuvraj ei ole saanut riittävästi ravintoa ja hän on sairastunut. Autoimme hänet sairaalaan.

Yuvraj with his Mother

Loistava yhteytemme ja ystävämme Ashley on kiireinen Intian päässä. Joulukuun alussa hänen omaan perheeseensä syntyi poikavauva. Intialaiseen tapaan Ashley ei jäänyt isyysvapaalle vaan 20. joulukuuta hän järjesti toisen medical campimme ja taltioi meille tapahtumia videolle.

Potilaista ei ole pulaa. Lääkäri tapasi 35 lasta.
Hyväntekeväisyyden nimissä hänen laskunsa oli 12 euroa.
Lääkekuluja koitui noin 60 euroa.

997999999919994

Piirakkateemalla on siis tultu tämän vuoden loppuun. 

Mutta ei siinä vielä kaikki.

Teema kestää ja Hupihanan apu valuu kraanasta lasten terveyden merkeissä taas seuraavalla medical camp pysäkillä.

Ollaan ihmisiksi ja iloisia. Edelleen myös vuonna 2014!

Hupihanan ensimmäinen medical camp

Nikitan ja Jasbirin perheen lisäksi piirakkapysäkin tuotoista riitti ties kuinka monelle muulle Saki Nakan alueen lapselle. Järjestimme rahoilla paikalle lääkärin ja lapsille medical campin, jossa he saivat käydä maksuttomassa terveystarkastuksessa.

Ajatelkaa, niin pieni vaiva ja niin iso apu! Ja miten mukava päivä meillä oli! Kyllä kannatti.

Breaking news ja heartbreaking news

Hupihanasta Sakinakaan valunut 400 euroa tuntuu välillä miljoonalta. Hämmästyttävän paljon lisää sillä on vieläkin autettu.
Jasbirin perheen suruaika ei loppunut muistotilaisuuteen, vaan varsinkin isä, mutta myös äiti, ovat joutuneet kääntymään useaan otteeseen lääkärin puoleen. Lasku laskulta, piirakkarahoilla se on ollut mahdollista. Mumbaista tulevat kiitosviestit ovat arvoltaan yli miljoona ihan missä tahansa valuutassa mitattuna.

firework-sparklerMalttamattomina olemme odottaneet Medical Camp -tapahtumaa. Välillä tosi malttamattomina.  Ashley, hyväntekeväisyysyhteistyön kumppanimme, kirjoitti:
“Anteeksi, täällä päässä vähän ongelmia. Leopardit ovat hyökänneet muutaman kerran. Kaksi kuolemantapausta viime viikolla.”

Pakko sanoa, että heikotti sillä hetkellä. Intia on incredible ja ihmeellisten tarinoiden maa, mutta että leopardeja Mumbaissa! Ettei nyt vaan olisis selittelyn makua tässä…

Onneksi on internet. Sieltähän ne löytyi googlettamalla leopardiuutisetkin. Ymmärsimme tietenkin, että se on eri tason juttu, kuin laulaa täällä “leijonaa mä metsästän…”.

Sitten oli Diwali-juhlan aika. Iloa ja valoa ja ilotulitteita. Se on tärkeää myös hyväntekeväisyysihmisille. Kaikki osallistuvat juhlapäiviin.

Sen jälkeen Ashley palasi heti asiaan. Medical Camp on suunniteltu nyt tapahtuvaksi perjantaina 15.11. Piirakka Medical Camp. Hyvä mieli!

Samalla Ashley kysyi voimmeko auttaa pientä poikaa.

Child with burnt foot

Poika on Aashish. Hän on vuoden ja kahdeksan kuukautta vanha. Diwali-juhlan tiimellyksessä Aashish oli saanut palavan ilotulitteen jalalleen. Poika siirsi jalkaa kivusta ja säikähdyksestä. Huoh, ja astui sen päälle. Vamma vaati ensiapua. Kysymys kuului: “Our support would be to continue his treatment of getting his wounds dressed up and medicines. I hope it is fine with you all.”

Well and fine! Aashish on piirakoiden jatkohoidossa. Hupihana haluaa luonnollisesti, että pieni tassu tulee kunnolla hoidetuksi. Hänellä on pitkä elämänpolku tallattavana edessään. Ja voi myös tarvita molempia jalkoja, mikäli joskus kohtaa vaikka leopardin…

Burnt foot medical bill

Näitä kuvia katsoen odotamme seuraavia uutisia ja Medical Campia.

Helena Kaartinen