PUMPSIS! PIIRAKKA LIVENÄ PAIKALLA!

Voi hyvät hyssykät! Vietin kolme täydellistä päivää Mumbaissa ja vessakylässämme. Sain nähdä ja tuntea piirakkapowerin elävänä ja toteutuneena. Ajattelin kulkiessani slummeissa, sairaalassa, junassa, riksassa, maalaiskylässä ja kaikkialla, että olette mukanani tungettuna taskuihini.

Aloitin “kotislummistamme” Sakinaka Pipelinelta, jossa yhteysmiehemme ja paikallinen voimavaramme, Ashley, jo odotti. Lähdimme kiertelemään aluetta. Slummi on valtava ja pipelinen/vesiputkien kylkiin rakennetuista kodeista osa on vankemmin rakennettuja ja osa tuulessa huojuvia muoviverhoseiniä. Kotien koko on viidestä kahdeksaan neliömetriin ja asukkaita kussakin neljästä seitsemään.

IMG_0002

Kujalla eräs neljän lapsen nuori äiti tulee huolissaan luoksemme. Yksi hänen pojistaan pitää hengittäessään pahaa ääntä ja toinen nukahtelee kaikkialle, eikä syö. Istumme hetkeksi heidän kotiinsa ja päätämme auttaa heidät lääkäriin.

IMG_2573

Hengityksen ääni on allergista. Ostamme lääkkeet ja äiti saa ohjeen pestä pojan nukkuma-alustan kuumalla vedellä. Isompi poika saa lähetteen sairaalaan seuraavaksi päiväksi röntgenkuviin. Äiti on ujo ja katsoo minua varovasti. Erotessamme yritän hymyillä rohkaisevaa piirakan levyistä hymyä.

Otamme Ashleyn kanssa riksan ja lähdemme tapaamaan Deepakia, tuota Hupihanan hoitamaa tuberkuloosipoikaa. Paikka on hieman sivummassa. Mumbain desibelit laskevat hiukan. Kulkukoirien räksytys seuraa meitä. Minä seuraan Ashleyä. On kuuma. Piikkilanka-aidan reunustamalla alueella on vain muutamia hökkeleitä. Katsekenttääni osuu vanha mies, joka tempoilee aidan piikistön läpi kantaen risukasaa. Hänen perässään vanha nainen, myös risujen kanssa. He ovat Deepakin isovanhemmat, jotka hoitavat näitä kolmea sisarusta. Risut on haettu, jotta saadaan tulta ruoan lämmitykseen. Deepak näyttää minulle pyöränsä. Pikkusisko hypähtelee ympärillä ja elää likaisessa pyjamassa omaa päänsisäistä elämäänsä. Minulla on kuumuuden lisäksi möykky rinnassa. Tämän perheen tarina on surullinen. Valtavan surullinen ja julma. Olen iloinen, että Deepak on silti voittamassa tuberkuloosin. Lähdemme hänen ja isoisän kanssa ostamaan perheelle ruokaa. Ja vaikka ostaisin kassettain kaikkea, Deepak toivoo vain muutamia pieniä asioita; kanapiirakkaa ja mangoa.

IMG_2581

Täältä suuntaamme Jasbirin kotiin. Jasbir on tyttö, jonka sisko, Nikita, kuoli malariaan ja josta sitten Hupihana sai sitten alkunsa. Unohdan, että on todella kuuma, kun kohtaan perheen äidin. Syleillessämme toisiamme vaihdamme ikävän, vaihdamme surun ja vaihdamme tämän hetken. Se kaikki valuu ilmaakin kuumempana kyyneleiden virtana kasvoilta kaulaan asti. Ilta alkaa olla käsillä ja lattialla on valmiina lättymäisiä täytettäviä piirakoita, joita äiti ja isä myyvät kadulla kärrystä. Saan mukaani muutaman maistiaisen. Suussani maistuu elämä.

FullSizeRender(5)

Seuraavan aamun aloitamme Sakinakassa Hupihanan medical campillä. Minä saan istua lääkärin vieressä tärkeässä osassa puntarivastaavana. Pöydällä on rivissä vitamiineja ja muutamia lääkkeitä. Edessämme on rivissä lapsia vauvaikäisestä teineihin. Tapahtuma houkuttelee paikalle 100 asiakasta.

FullSizeRender(8)

FullSizeRender(3)

FullSizeRender(14)

Osa potilaista saa ohjeita, toiset saa vitamiineja tai lääkkeen ja jotkut tapaukset tarvitsevat erikoislääkärin. Isä, joka tulee paikalle ihottumaisen, sairaan lapsen kanssa, saa jämäkän poistumiskäskyn. Vihurirokkoa ei pidä tulla levittämään muihin. Lääkärimme vastaavasti ansaitsee välissä vettä. Sen hän juo intialaisittain koskematta suullaan pulloon.

FullSizeRender(16)

Täältä kiiruhdamme Ashleyn kanssa hakemaan eilisen äidin ja pojan sairaalaan röntgenkuvaukseen. Kun ylitimme sairaalan luona katua, äiti pujotti laihan kätensä käteeni. Hän halusi auttaa minua kadunylityksessä. Hän oli niin kiitollinen, sillä pienempi veljeksistä hengitti edellisen päivän lääkkeillä ja peitonpesuohjeilla normaalisti.

FullSizeRender(20)

Riisuimme kengät sairaalan ulko-ovelle, kuten kuuluu, ja odotimme vuoroamme. Zubairin mahakipujen syy näkyi röntgenissä kahden senttimetrin kokoisena munuaiskivenä ja tilanne vaatii jatkoselvittelyä. Tunnelma oli vähän vaisu. Halusin sulatella asiaa hetken ja pyysimme äitiä ja Zubairia syömään ravintolaan kanssamme. Astuimme käsi kädessä äidin kanssa ravintolaan. Se oli hänen ensimmäinen kertansa ravintolamaailmaan ja ujous asui koko hänen olemuksessaan. Kukaan meistä ei syönyt käsienpesuvettä, vaikka se näytti laihalta sitruunasopalta.

Päivää oli vielä sen verran jäljellä, että lähdimme Ashleyn kanssa tapaamaan Hupihanan hoitamia lihasrappeumaveljeksiä. Suruksemmme tautia ja kipua voidaan vain helpottaa, mutta ei parantaa. Isompi pojista pysyy vaivoin istuma-asennossa ja hänen päivänsä kuluvat peltiseinän ääressä pientä televisioruutua katsoen.

IMG_3718

Nyt hän katsoi minua ja minä katsoin häntä ja vuoroin seinällä vipeltävää hiirtä. Sitten Sumeet siirsi katseensa takaisin rätisevään televisioon.

Yöllä en saanut unta. Kokemukset pyörivät villinä mielessä. Seuraavana aamuna Ashley tuli hakemaan minut junalle klo 6.15. Olimme matkalla kylään, jonne Hupihana on rakentanut lapsille vessat. En jaksanut enää välittää kuumuudesta tai puuterin puutteesta, sillä totta vieköön, olin tohkeissani. Aseman hälinässä oli toki muutama muukin junamatkailija.

FullSizeRender(18)

Ryysistääää! Työnnyin joukon mukana junaan sisälle. Reilun tunnin kuluttua saavuimme Badlapuriin. Täällä aikoinaan sotilaat vaihtoivat ratsujaan, mutta nyt en näe hevosia missään. On melko hiljaista, kun astelemme kaduilla Ashleyn kanssa kohti vessayhteistyökumppanimme kotia. Paikalle on saapunut koko suku ja kohteluni lähentelee kuninkaallisuutta. Katson powerpointilla vessan rakentamisen historian. Syötyämme ruhtinaallisen aamiaisen siirrymme autolla matkantekoon kohti Nambarwardia.

IMG_6236

Maisema autioituu ja äänet puuttuvat kokonaan. Istun takapenkillä mykistyneenä ja siirrän kelloa sata vuotta taaksepäin. Olemme viidenkymmenen kilometrin päässä Mumbaista, mutta täällä elävien ihmisten maailmasta tuo kaikki on pelkkää tuntemattomuutta. He käyvät kaivolla, pesevät pyykkiä, keräävät oksia, ajelevat puhvelilla, paistavat välpalaa auringon avulla ja kävelevät koululle kaksi tuntia. Paitsi pikkuväki, joilla on oma koulurakennus kylän sisällä ja siellä sisällä vessat.

IMG_6243

Yhden tytön työn kuvaan kuuluvat vauvavuohet. Hän näyttää ne minulle nostamalla suojan, minkä alla vuohivauvat asuvat.

IMG_6274

IMG_6295

Kun löytää paksumman puupalan, niin saa keittiöön tulen pidemmäksi aikaa.

IMG_6279

Sitten siirrymme koulurakennukseen. Nielaisen liikutusmomenttini. Taululle on kirjoitettu tervetuliaissanat ja lapsijoukko nousee harjoitetun yht`aikaisesti tervehdykseen. Tuntuu kuin edustaisin vähintäänkin Uniceffin ja Punaisen Ristin yhdistelmän kokoista organisaatiota. Haastattelen opettajaa. Haastattelen lapsia. Katson esityksiä ja leikkejä.

IMG_6247

Seison opettajan ja yhteistyökumppaneiden kanssa kuvissa. Oliko kuinka kuumaa? En enää muista.

IMG_6244

Jaamme lapsille keksejä ja saippuaa tuliaiseksi. Sitten tutustumme twistiin ja hyppynaruun. Pojat ja tytöt.

IMG_6256

Jätän lapset hyppimään ja käytän vessaa. Se on niin siisti. Se on niin juuri sellainen mistä oli sovittu.

IMG_3785

Käyskentelemme vielä kylää ympäri. Pieni vauva nukkuu päiväuniaan maahan laitetulla alustalla. Perheen papukaija hyppelee sen ympärillä. Kylän laidalla on aamulla kurkistellut kobra. Yhteisesti toivotaan monsuunin tulevan ja tuovan kaivoon vettä, sillä sen pohja häämöttää jo.

Hyvästelemme kyläläiset. Hyvästelemme Badlapurissa isäntäperheen. Yksi tytöistä katsoo minuun pitkään ja kysyy:” Do you like us?” Kaappaan hänet syliin ja rutistan vastauksen häneen niin, ettei epäilykselle tosiaankaan voi jäädä tilaa.

Kolme päivää meni. Tuntui kuin tapahtumia olisi ollut kolmen viikon edestä. Yritän pukea kiitollisuuteni sanoiksi Ashleylle. Hän hymyilee: “When are you coming back?”

En tiedä, mutta tiedän, että jokainen piirakka on tehnyt tehtävänsä. Työnnän kädet taskuun ja tunnustelen. Kyllä, siellä te kaikki olette olleet koko matkan jakamassa matkaa kanssani. KIITOS!

VAUHTIA JA VAARATILANTEITA

Tammikuun piirakka on ollut suolaista ja makeaa. Kyyneliä ja onnellisia hetkiä. Niin. Sitä elämää.

Tansanian pojat pallottelevat innoissaan ja lääkärintarkastuksen jälkeen unelma pelimatkasta Hesa Cupiin on askeleen lähempänä. Energian määrästä toteutus ei tule jäämään kiinni. Vai miltä kuva näyttää?

???????????????????????

Sakinakassa, Mumbaissa, oli Medical Campin vuoro. Yhteistyölääkärimme tutki taas yli 80 lasta.

???????????????????????????????

Tämä kuva taas on Tribalin kylästä, missä lapset harjoittelevat Hupihanan vessan käyttöä.

Tytöt omalla, pojat omalla reiällään, omien ovien takana.

2015-01-10 11.21.12

Sittenhän meillä on myös Deepak, tuberkuloosipoika. Deepakin tilanne on kohtalainen. Suomalaisittain voisi kai sanoa 50/60. Hupihana on käyttänyt häntä lääkärissä ja lääkkeet on ostettu. Se mikä on ollut varmasti edistävä tekijä tervehtymisessä, on unelman toteutuminen. Deepak on haaveillut polkupyörästä ja sen hän viimeinkin sai.

???????????????????????????????

Mutta pyörä ei ollut kovin hyvässä kuosissa. Ja kun polkijan jaloissa ei vielä ole tarpeeksi voimia, soisi pyörän sentään olevan kunnossa. Päätimme, terveydenhoidon nimissä, korjata sen.

2015-01-17 12.02.45

Korjaamoreissu oli poikkeus, ja niin mielenkiintoinen tapahtuma arjessa, että Deepakin pikkuveli vaati päästä mukaan. Ashley, yhteysmiehemme, ymmärsi asian tärkeyden ja he lähtivät porukalla kävelemään kohteeseen. Mutta sitten vauhti pysähtyi ja muuttui vaaratilanteeksi. Ahtaalla kadulla auto osui ja töytäisi innoissaan poukkoilevaan pikkuveljeen. Matka mutkistui sairaalaareissuksi.

5

Lopulta kaikki onneksi päättyi hyvin ja isoisä haki paikatun pojan sairaalasta ja Deepak sai pyörän korjaamosta.

2015-01-17 12.34.38

Onni on, että onnettomuus oli pieni.

Onni on, että pieni asia voi olla suuri onni.

Onni on pienikin yhteinen apu.

 

 

 

HOMMIA – VILINÄÄ – VILSKETTÄ

Joulukuu. Antamisen aikaa. Kauppakeskuksien kuusissa roikkuneita toiveita, joita toiset ihmiset toteuttavat, erilaisia avunantoja fyysisessä muodossa vauvoista vaareihin, yllätysleivonnaisia ja ties mitä.Hupihana iloitsee kaikista erilaisista, hyvistä näkemistään jutuista, niin kotomaassa kuin kauemmaksi vietynäkin.

Aiemmin syksyllä tutustuimme Liike ry:n Tansaniaan suunnattuun toimintaan. Siinä on Hupihanan oloista meininkiä. Koulunkäynti ei ole Tansanian kylissä ihan se “kuumin” juttu, mutta jalkapallo ja muu liikunta on. LiiKe ry onkin nostanut koulunkäyntimotivaatiota juuri liikunnan kautta. Harrastusmahdollisuudet ja välineet ovat kouluissa. Myös terveysoppi on tavoitteena saada kouluaineeksi. Koppa ja kroppa ovat loistavat yhteistyökumppanit.

Ensi kesänä Tansaniasta tulee Suomeen vuonna 2004 syntyneiden poikien joukkue pelaamaan Hesacupiin. Voi vain kuvitella mikä kuhina ja pöhinä pojilla on jo päällä. Mutta sitten on niitä muttia…malariaa ja suolistomatoja, muutamia mainitakseni. Meillä vastaavasti on  piirakkavoimaa ja sillä lähdimme tähän terveys- ja sairausosioon mukaan. Saimme pojat lääkärintarkastukseen, lääkitykseen ja matojen karkotukseen. Eli ei muuta kuin tsemppiterveiset Tansaniaan ja tervetuloa Suomeen.

http://www.liike.fi/

tempkuva

Samaan aikaan Intiassa, Tribalin kylässä, asustaa viitisenkymmentä perhettä omassa maailmassaan, 20 kilometrin päässä rautatieasemasta ja nettiyhteyksien ulottumattomissa. Toisaalta kylästä puuttuuvat myös vessat. Mehän kaikki tiedämme pissakakka-juttujen tärkeyden. Tällä viikolla kylän “koulun” nurkalle piirakkamuurattiin Hupihanan voimin ensimmäisen vessan perustukset. Tilaisuus oli vaatimaton, mutta omalla tavallaan juhlava.

Näillä mennään joulukuista vilinää ja vilskettä eteenpäin. Torttuvoimia kaikille!

TO BE OR NOT TO BE!

Lasten Päivää vietettiin Intiassa 14.11 ja Hupihana päätti “to be”, olla mukana. Sytytimme juhlapäivän piirakkaan kynttilät mielissämme ja muoto oli tietysti iso sydän. Käytännössä paikka oli Mumbai ja muoto Medical Camp.

Lääkärimme tarkasti 119 lasta! Se on aika paljon. Oli viime kesän piirakoiden mustikat poimittu lähimetsästä tai K-kaupan pakastealtaasta, ja sipulit kaivettu kesämökin kasvimaalta tai kauppatorilta, niin tehoa niissä riittää. Ihan jokainen lapsi on ollut niiden arvoinen!

Shakespearen sanat pyörivät mielessämme myös vapaan suomennoksen muodossa; tubi vai ei? Ikävä kyllä se on tubi. Tuberkuloosi. 11-vuotias poika taistelee tuon taudin kanssa. Hänen äitinsä kuoli samaan tautiin 3 vuotta sitten. Nyt poika asuu isovanhempien hoidossa.

TB2

Ennuste paranemiseen on 50/50. Haluamme, että  ennusteen hyvä prosenttipuoli toteutuu, joten palanen piirakasta lähetettiin tälle pojalle yksityislääkäriä varten. Kun Ashley, Mumbain action miehemme, vei hänet lääkäriin ja kertoi millä varoilla poika on siellä, niin saimme ihanan hämmästyksen aiheen; lääkäri ei veloittanut omaa palkkiotaan.

Elämä on hieno homma. Pidämme sen sydämissämme sydämen muotoisena ja piirakan makuisena!

NIIAUS JA KUMARRUS

Nyt on leivottu apu perille Srinagarin tulvan kuohuihin.

Avustuslaatikot

Apu tuli tarpeeseen.

Yksi avunsaajista

Avun tuottaminen ei ollut helposti kuljetettavissa luonnon mullistamissa maisemissa. Olemme ikionnellisia siitä, että meillä oli apujoukkomahdollisuus kollegan ja hänen miehensä kautta. Ilmaväylän käyttö tässä kohteessa oli ruuhkaton vaihtoehto ja se toimi. Kiitos heille.

Together we are stong!

Hoitohenkilökuntaa

Apua Kashmiriin

Kashmir, joka on mykistävän kaunis vuoristoinen alue Intian, Pakistanin ja Kiinan kainalossa, on rankkojen sateiden ja maanvyörymien myötä hetkessä muuttunut tsunamikatastrofia muistuttavaksi vetiseksi mylläkäksi.

Tuonne on saatava apua, NYT! Tai oikeastaan jo eilen, oli ensimmäinen ajatus, kun luimme puolisataapäisen hääseurueen huuhtoutuneen aallon mukana tuikituntemattomaan.

Paikalle pääseminen onnistuu vain ilmateitse. Lentokoneita on, mutta ne eivät tavallaan ole meidän käytössä. Toivotonta, paitsi että:

Ahkerat piirakkaleipurimme ja muruisat herkkusuumme, TE olette olleet avustamassa Kashmirin katastrofin vetiseen mylläkkään jääneitä pieniä ja isoja ihmisiä.

Olemme onnekkaita, sillä meillä on apujoukkoja niin edessä, takana, sivulla, puskissa kuin taivaallakin. Toimitimme teidän avokätisesti pulittamien piirakkarahojen ja paikallisten kumppaneiden avulla Kashmirin tulva-alueelle yhdeksän isoa pahvilaatikollista äidinmaidonkorviketta, puurojauhetta, sidetarpeita ja desinfiointiainetta.10344769_813871755301334_3218851219454670946_nTaisi sinne livahtaa pikku pakkausapulaisilta lisäsympatiaa vahakynäväritysten kera.

10690205_813871778634665_8502928941620994844_n
Kuljetusjoukot ovat luvanneet raportoida tilanteesta kuvien kera, kun apu saadaan perille.

Odottavan aika on pitkä. Myös Kashmirissa.
10703596_813871765301333_3263499345161721519_n
One for all and all for one. We would like to thank the persevere helpers in the skies and on the roads of Kashmiri, and the amazing wives behind them. Not to mention the little packaging helpers with their crayons. Your help ment a world to us. We wish you all strength in the ordeal.

1908425_813871791967997_1750112427689511830_n10686916_813871805301329_2638199093115167226_n

Hupihanan Piirakkapysäkki on täällä taas!

Piirakkapysäkki sunnuntaina 17.8. klo 11-16, Merisatamanranta

Seuraava Piirakkapysäkki järjestetään sunnuntaina Ravintolapäivän yhteydessä. Kaikki ovat tervetulleita ja pienikin apu on iso apu. Itse asiassa hyvän tekeminen ei koskaan ole ollut näin helppoa ja hauskaa! Ostamalla piirakan tai piirakkapalan tai leipomalla piirakan myyntiin tekee takuuvarmasti hyvää. Käytämme kaikki piirakkarahat lyhentämättöminä lasten hyvinvoinnin edistämiseen kumppaneidemme projekteihin Intiassa ja mahdollisesti muissa maissa.

Jos haluat osallistua, toimi näin:

Tule ostoksille!
Meidät löytää Merisatamanrannasta Ravintolapäivän ajan niin kauan kuin piirakkaa ja kelejä riittää, eli noin klo 11-16. Myynnissä on suolaisia ja makeita piirakoita ja ostaja saa itse päättää piirakan hinnan. Piirakkapysäkiltä voi ostaa kokonaisen piirakan kotiin vietäväksi tai palasen paikan päällä nautittavaksi. Myynnissä myös kylmiä virvokkeita.

Leivo piirakka!
Osallistua voi myös leipomalla myyntiin niin monta piirakkaa kuin jaksaa ja haluaa. Piirakat voivat olla suolaisia tai makeita. Merkitse piirakoihin mitä ne sisältävät. Jos piirakkasi sopivat kasvissyöjälle tai laktoosi-intolerantikolle, sekin kannattaa merkitä piirakkaan. Tuo piirakka myyntiin sunnuntai-aamuna (tai heti kun ehdit) ja tule itsekin nauttimaan Piirakkapysäkin iloisesta tunnelmasta.

Muista myös kutsua kaverisi mukaan tapahtumaan! Nähdään sunnuntaina!

Piirakkapysäkin tausta

Vuosi sitten Helenaa ja minua ahdisti. Pieni intialainen ystävämme Nikita oli juuri kuollut malariaan ja Nikitan sisko Jasbir oli saman taudin kourissa. Oli pakko keksiä jotain. Syntyi Piirakkapysäkki, joka järjestettiin Ravintolapäivän yhteydessä elokuussa 2013.

Päivä oli aurinkoinen ja iloinen. Nikitan perheen tarina sai ystävät ja tuttavat liikkeelle ja saimme lahjoituksina kymmenittäin piirakoita, jotka möivät kuin häkä. Osa piirakoista ja piirakkapaloista myytiin muutamalla eurolla, osasta maksettiin useita kymppejä. Sekä ostajat että piirakan leipojat saivat hyvän mielen.

Nikitan ja Jasbirin perhe sai apua akuuteimpaan hätään ja vielä pitkästi sen ylikin. Itse asiassa rahaa tuli niin paljon, että päätimme perustaa hyväntekeväisyysjärjestö Hupihanan, jonka kautta olemme vuoden aikana voineet kanavoida rahaa muuhunkin hyvän tekemiseen. Olemme pyrkineet käyttämään piirakkarahoja mahdollisimman viisaasti lasten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen.

Emme olisi vuosi sitten itsekään uskoneet, miten paljon hyvää piirakkarahoilla voi tehdä. Nikitan perheen auttamisen lisäksi olemme muun muassa tarjonneet kuukausittaisia terveystarkastuksia ja perusterveydenhuoltoa sadoille lapsille Mumbaissa (viime kuun Medical campiin osallistui ennätysmäärä eli 99 lasta), avustaneet erityisesti apua tarvitsevia lapsia ja perheitä terveydenhoito- ja lääkekuluissa ja koulumaksuissa, hankkineet generaattorin (eli toimivat valot ja tuulettimen) lastentarhaan sekä tarjonneet hammaslääkärintarkastuksia ja hammashoitoja 25 orpototytölle. Kaikki tämä on ollut mahdollista yhden päivän tuotoilla ja omien kavereiden voimin!

Tänä vuonna haluamme tehdä Piirakkapysäkistä vieläkin hienomman ja auttaa vieläkin useampia lapsia. Tähän mennessä iso osa rahoista on mennyt akuuttien vaivojen hoitoon, mutta haluaisimme jatkossa ennaltaehkäistä ongelmia muun muassa parantamalla hygieniaa ja tarjoamalla koulutusta. Olemme alkaneet haaveilla vessojen rakentamisesta.

Nyt sinä voit auttaa tulemalla mukaan!

***EVERY PIE COUNTS***

Lisätietoja Piirakkapysäkistä:
Tapahtuma Facebookissa
Tapahtuma Ravintolapäivän sivulla
Yhteyshenkilöt:
Aku 0400 342234
Helena 040 770 8183

HOT NEWS

Huh hellettä! On ollut hikistä iltapäivää ja iltaa ja päivää. Vähän kuin Intiassa.

Siitä, miten aurinkopaneliseinät toimivat, minulla ei ole käsitystä, mutta sen kuumuuden voi arvata minkä peltiset seinät pitävät sisällään. Niinkuin tällä perheellä tässä videossa.

Perheen peltisessä kodissa asuu kaksi tytärtä, kaksi poikaa ja vanhemmat. Mutta joo, pahin ongelma ei ole ilmastointi. Suurin murhe on molempien poikien sairastama lihassurkastumatauti. Tautia ja sen oireita voidaan helpottaa sairaalahoitojaksoilla. Se maksaa ja siihen perheellä ei ole rahaa.

Hupihanan mielestä heitä täytyy auttaa. Osallistuimme lämpimin ajatuksin, lämpimien piirakoiden voimalla poikien hoitojaksoon sairaalassa. Kiitos leipureille ja ostajille. – Taas kerran.

Sano AAAAA!

Kumpi on suurempi mörkö hammaspeikko vai  -lääkäri?

Ensin se kai on hammaslääkäri, mutta jos  ja kun hammaspeikko asettuu asumaan, niin hammaslääkäristä tuleekin ystävä joka hädässä tunnetaan.

Mumbain ulkopuolella olevassa orpokodissa asuu 25 tyttöä. Heille kaikille  hammaslääkäreistä tuli eilen ystävä.

9

Tytöille opastettiin hygienian ja hoidon tapoja. Syitä ja seurauksia.  Ja kuten kuvasta näkyy niin intensiivinen kiinnostus oli läsnä.  Sen jälkeen lääkärit tutkivat tytön kerrallaan.

8

Kaikki sanoivat vuorollaan :”AAAAA!”  Joku sanoi varmasti myös :”UUU” ja AAAAUUU!” sillä siellä paikattiin, juurihoidettiin ja vedettiinpä hampaita myös pois.  Moni oli kärsinyt säryistä jo pidempään. Osalla on uusi tapaaminen lääkärin kanssa myöhemmin. Mutta, jotta mitään ei jäisi hampaankoloon, jokainen tyttö sai mukaansa oman hammasharjan tahnoineen.

???????????????????????????????

Eilistä hammas-campia koskevan emailin päätöslauseet kuuluivat näin:

“The important thing is that you and your team members will be Blessed mightily for sharing your resources and helping these poor children through all these medical camps. These poor children are dependent on Hearts like yours. This is one of the most valuable gift a person can share with the poor. The best thing many times it does not even require any money but just our HEARTS!!!!!! to bring Happiness to the poor. ”

Liikutus. Oivallus. AAAAH! Ei niin pientä piirakanpurijaa tai paistajaa, etteikö asioilla olisi merkitystä! Kiitos!