Käytä piirakkaa, ei kerosiinia!

Tässä kauniissa “kehdossa” nukkuu Karan. Orvoksi jäänyt poikavauva.

945210_597551526931156_1492595812_n

Kun tapasimme Karanin ensimmäistä kertaa, sukulaismies oli juuri hakenut hänet junalla kaukaa toisesta kaupungista Sakinakan slummin kulmaan Mumbaihin, kasvattaakseen hänet tyttäriensä pikkuveljenä. Sellainen on tapana tällaisessa tilanteessa Intiassa.

Tämä perhe on sama perhe, jonka elämän käänteistä Hupihana sai aikoinaan alkunsa.

Kolmessa vuodessa ehtii tapahtua paljon ja olla tapahtumatta. Karanista on kasvanut leikki-ikäinen poika. Isoäiti istuu huoneessa edelleen. Tyttäret ovat lopettaneet koulunkäynnin ja käyvät töissä “call centerissä”. Jasbir on nyt 18-vuotias. Luen papereistani hänen kirjaamiaan haaveita tulevaisuudesta; koreografi, hotel management. Niihin on vielä matkaa. Vanhemmat myyvät iltaisin itse tehtyjä välipaloja avokärrystä kadun varressa ja isä pitää perhettä varpaillaan mielialojensa vaihtelun mutkissa. Heidän kotinsa on siisti ja siinä on myös oikea ovi.

Siitä ovesta lähti toissapäivänä Karan leikkeihinsä. Tässä kohdin on muistutettava itseään, että elämä slummikulmissa on erilaista kuin esim Pohjois-Helsingissä. Hellassa ei ole “turvalukkoja”, marmorikuulat eivät ole väreittäin lajiteltuina omissa laatikoissaan jne.

Kun äiti lähti huhuilemaan Karania ympäristöstä, hän löysi pojan leikkimästä kerosiiniastialla. Astia oli tyhjä. Pojasta ei saanut selvää, oliko hän mahdollisesti maistanut sitä, vai mikä oli leikin teema. Pohjois-helsinkiläinen äiti olisi takuulla soittanut myrkytyskeskukseen, mutta sitä numeroa ei intialaisessa slummissa ole. Eipä siitä olisi juuri ollut apuakaan, sillä Karan meni seuraavassa hetkessä tajuttomaksi. Ja sitä seuraavassa hetkessä lääkäriin. Sieltä lääkäri lähetti hänet suoraan sairaalaan ja hän sai asianmukaisen hoidon.

Voi vain kuvitella helpotuksen määrää tilanteen kääntyessä onnelliseen loppuun. Voi myös kuvitella voimattomuuden määrän, kun tajuaa, ettei pysty maksamaan lapsen saamaa hoitoa.

Tästä kuvasta välittykööt se helpotus, onni ja kiitollisuus, minkä piirakkapower voi tarjota.

unnamed

Värikästä syksyä kaikille Hupihanalaisille!