MONSUUNIKAUDEN PÄÄTÖS

Taksi pysähtyi intialaisen lastenkodin eteen. Annoin itselleni aikaa hengittää hetken ja katseeni kiersi rauhallisesti ympäristöä. Paikka on hiljainen. Koti on kolmessa kerroksessa. Ja kas, onko se keinu siinä ulkopuolella portin pielessä?

IMG_9108

Keinuhan se tavallaan on. Vauvakeinu. Nyt se on tyhjä, mutta joskus siellä keinuu vauva, jonka omainen on epätoivoisessa tilanteessa sinne jättänyt. Nostan katseeni kohti pilviä ja etsin sen hopeista reunaa. Hopea on ruostunutta ja resuista, vaan näkyyhän siinä se pieni lohdutuksen kirkas kohta, josta tietää, että hyljätty vauva on tuotu tähän nimenomaiseen kehtoon luottaen, että lastenkodin henkilökunta ottaa ihmistaimen hoitoonsa. Kotiinsa.

Tämä lastenkoti on kaiken kaikkiaan siisti ja selkeässä ohjauksessa.

Nousemme portaat ylimpään kerrokseen, jossa on kymmenkunta lasta. Tyttöjä ja poikia ja kolme hoitajaa. Pysähdyn sängyn viereen, jossa on kaksi kehitysvammaista lasta. Toinen hymyilee ja puristaa kättäni. Toinen heistä ei tavoita tätä maailmaan, eikä näitä lapsia tulla koskaan adoptoimaan.

Kerron lastenkodin johtajalle teistä; Hupihanan piirakkaporukasta, ja ennen poistumistamme, leikkaan piirakasta palasen, jotta henkilökunta voi ostaa mm. tarvittavia lääkkeitä näille asukkaille.

Samaisella reissulla käymme myös slummissa toisella suunnalla. Siellä ei ole hiljaista. Monsuunisateet ovat pikkuhiljaa väistymässä. Hyvä ja huono. Vesi on tullut tarpeeseen, mutta viemärimaailman liepeillä kosteus elättää mainiosti tautien siemeniä. Tämä on arkea Intiassa. Se yllättää yhtä vähän kuin jokavuotinen lumisade Suomessa.

Koska on sunnuntai, niin “lastentarha” on tyhjillään. Täällä lastentarhassa ei ole ruokailu-, eikä päiväunipakkoa. Ei aina ruokaakaan, saati paikkaa mihin painaa päänsä.

Leikkaan Hupihanan piirakasta palasen. Sillä rahalla “lastentarhassa” syödään lounasta kymmenen päivää.

IMG_9086

Kiitos Hupihanalaiset ja värikästä syksyä. ❤

 

 

 

 

Advertisements

Hupihana Medical Campilla hoidettiin taas 35 lasta

Piirakoiden kestoaika on hämmästyttävän pitkä. Viimeistä voimassaolopäivää ei eletä vieläkään, vaikka osittain Mumbaissa eletään kuin viimeistä päivää.

Muistatte miten pieni Aashish poltti jalkansa ilotuliteraketissa. Se on hoidettu kuntoon. Tai vähintäänkin toimintakelpoiseksi.

Aashishin jalka

Toisella pienellä pojalla oli sitten erilainen ongelma. Yuvraj on puolitoistavuotias ja hänellä on kaksoissisko. Äidinmaitoa riitti heille vain kolmeksi kuukaudeksi. Oli siis siirryttävä lehmänmaitoon. Äiti on kotiäiti ja lasten isä tekee taloudenhoitotöitä. Hän tienaa noin 60 euroa kuussa. Vaikka eläminen on Intiassa halpaa, niin ei silti niin halpaa. Tuollaisilla tuloilla heidän perhe-elämänsä on käynyt niukasta tosi niukaksi. He joutuivat jatkamaan lasten maitoa isolla annoksella vettä. Sen seurauksena Yuvraj ei ole saanut riittävästi ravintoa ja hän on sairastunut. Autoimme hänet sairaalaan.

Yuvraj with his Mother

Loistava yhteytemme ja ystävämme Ashley on kiireinen Intian päässä. Joulukuun alussa hänen omaan perheeseensä syntyi poikavauva. Intialaiseen tapaan Ashley ei jäänyt isyysvapaalle vaan 20. joulukuuta hän järjesti toisen medical campimme ja taltioi meille tapahtumia videolle.

Potilaista ei ole pulaa. Lääkäri tapasi 35 lasta.
Hyväntekeväisyyden nimissä hänen laskunsa oli 12 euroa.
Lääkekuluja koitui noin 60 euroa.

997999999919994

Piirakkateemalla on siis tultu tämän vuoden loppuun. 

Mutta ei siinä vielä kaikki.

Teema kestää ja Hupihanan apu valuu kraanasta lasten terveyden merkeissä taas seuraavalla medical camp pysäkillä.

Ollaan ihmisiksi ja iloisia. Edelleen myös vuonna 2014!