MONSUUNIKAUDEN PÄÄTÖS

Taksi pysähtyi intialaisen lastenkodin eteen. Annoin itselleni aikaa hengittää hetken ja katseeni kiersi rauhallisesti ympäristöä. Paikka on hiljainen. Koti on kolmessa kerroksessa. Ja kas, onko se keinu siinä ulkopuolella portin pielessä?

IMG_9108

Keinuhan se tavallaan on. Vauvakeinu. Nyt se on tyhjä, mutta joskus siellä keinuu vauva, jonka omainen on epätoivoisessa tilanteessa sinne jättänyt. Nostan katseeni kohti pilviä ja etsin sen hopeista reunaa. Hopea on ruostunutta ja resuista, vaan näkyyhän siinä se pieni lohdutuksen kirkas kohta, josta tietää, että hyljätty vauva on tuotu tähän nimenomaiseen kehtoon luottaen, että lastenkodin henkilökunta ottaa ihmistaimen hoitoonsa. Kotiinsa.

Tämä lastenkoti on kaiken kaikkiaan siisti ja selkeässä ohjauksessa.

Nousemme portaat ylimpään kerrokseen, jossa on kymmenkunta lasta. Tyttöjä ja poikia ja kolme hoitajaa. Pysähdyn sängyn viereen, jossa on kaksi kehitysvammaista lasta. Toinen hymyilee ja puristaa kättäni. Toinen heistä ei tavoita tätä maailmaan, eikä näitä lapsia tulla koskaan adoptoimaan.

Kerron lastenkodin johtajalle teistä; Hupihanan piirakkaporukasta, ja ennen poistumistamme, leikkaan piirakasta palasen, jotta henkilökunta voi ostaa mm. tarvittavia lääkkeitä näille asukkaille.

Samaisella reissulla käymme myös slummissa toisella suunnalla. Siellä ei ole hiljaista. Monsuunisateet ovat pikkuhiljaa väistymässä. Hyvä ja huono. Vesi on tullut tarpeeseen, mutta viemärimaailman liepeillä kosteus elättää mainiosti tautien siemeniä. Tämä on arkea Intiassa. Se yllättää yhtä vähän kuin jokavuotinen lumisade Suomessa.

Koska on sunnuntai, niin “lastentarha” on tyhjillään. Täällä lastentarhassa ei ole ruokailu-, eikä päiväunipakkoa. Ei aina ruokaakaan, saati paikkaa mihin painaa päänsä.

Leikkaan Hupihanan piirakasta palasen. Sillä rahalla “lastentarhassa” syödään lounasta kymmenen päivää.

IMG_9086

Kiitos Hupihanalaiset ja värikästä syksyä. ❤

 

 

 

 

Advertisements

HOMMIA – VILINÄÄ – VILSKETTÄ

Joulukuu. Antamisen aikaa. Kauppakeskuksien kuusissa roikkuneita toiveita, joita toiset ihmiset toteuttavat, erilaisia avunantoja fyysisessä muodossa vauvoista vaareihin, yllätysleivonnaisia ja ties mitä.Hupihana iloitsee kaikista erilaisista, hyvistä näkemistään jutuista, niin kotomaassa kuin kauemmaksi vietynäkin.

Aiemmin syksyllä tutustuimme Liike ry:n Tansaniaan suunnattuun toimintaan. Siinä on Hupihanan oloista meininkiä. Koulunkäynti ei ole Tansanian kylissä ihan se “kuumin” juttu, mutta jalkapallo ja muu liikunta on. LiiKe ry onkin nostanut koulunkäyntimotivaatiota juuri liikunnan kautta. Harrastusmahdollisuudet ja välineet ovat kouluissa. Myös terveysoppi on tavoitteena saada kouluaineeksi. Koppa ja kroppa ovat loistavat yhteistyökumppanit.

Ensi kesänä Tansaniasta tulee Suomeen vuonna 2004 syntyneiden poikien joukkue pelaamaan Hesacupiin. Voi vain kuvitella mikä kuhina ja pöhinä pojilla on jo päällä. Mutta sitten on niitä muttia…malariaa ja suolistomatoja, muutamia mainitakseni. Meillä vastaavasti on  piirakkavoimaa ja sillä lähdimme tähän terveys- ja sairausosioon mukaan. Saimme pojat lääkärintarkastukseen, lääkitykseen ja matojen karkotukseen. Eli ei muuta kuin tsemppiterveiset Tansaniaan ja tervetuloa Suomeen.

http://www.liike.fi/

tempkuva

Samaan aikaan Intiassa, Tribalin kylässä, asustaa viitisenkymmentä perhettä omassa maailmassaan, 20 kilometrin päässä rautatieasemasta ja nettiyhteyksien ulottumattomissa. Toisaalta kylästä puuttuuvat myös vessat. Mehän kaikki tiedämme pissakakka-juttujen tärkeyden. Tällä viikolla kylän “koulun” nurkalle piirakkamuurattiin Hupihanan voimin ensimmäisen vessan perustukset. Tilaisuus oli vaatimaton, mutta omalla tavallaan juhlava.

Näillä mennään joulukuista vilinää ja vilskettä eteenpäin. Torttuvoimia kaikille!

TO BE OR NOT TO BE!

Lasten Päivää vietettiin Intiassa 14.11 ja Hupihana päätti “to be”, olla mukana. Sytytimme juhlapäivän piirakkaan kynttilät mielissämme ja muoto oli tietysti iso sydän. Käytännössä paikka oli Mumbai ja muoto Medical Camp.

Lääkärimme tarkasti 119 lasta! Se on aika paljon. Oli viime kesän piirakoiden mustikat poimittu lähimetsästä tai K-kaupan pakastealtaasta, ja sipulit kaivettu kesämökin kasvimaalta tai kauppatorilta, niin tehoa niissä riittää. Ihan jokainen lapsi on ollut niiden arvoinen!

Shakespearen sanat pyörivät mielessämme myös vapaan suomennoksen muodossa; tubi vai ei? Ikävä kyllä se on tubi. Tuberkuloosi. 11-vuotias poika taistelee tuon taudin kanssa. Hänen äitinsä kuoli samaan tautiin 3 vuotta sitten. Nyt poika asuu isovanhempien hoidossa.

TB2

Ennuste paranemiseen on 50/50. Haluamme, että  ennusteen hyvä prosenttipuoli toteutuu, joten palanen piirakasta lähetettiin tälle pojalle yksityislääkäriä varten. Kun Ashley, Mumbain action miehemme, vei hänet lääkäriin ja kertoi millä varoilla poika on siellä, niin saimme ihanan hämmästyksen aiheen; lääkäri ei veloittanut omaa palkkiotaan.

Elämä on hieno homma. Pidämme sen sydämissämme sydämen muotoisena ja piirakan makuisena!

Action in Saki Naka

Nuo mainiot miehemme, lääkäri ja Ashley,  puuhissaan tällä viikolla Mumbaissa. Perinteisesti valmisteltu Medical Camp, Hupihanan nimissä, yllätti osanottajamäärällään.
Kuva
Määrän koko on lohdullinen siinä mielessä, että apuamme tarvitaan, mutta tietenkin surullista, että potilaita näin monta. Kesäiset monsuunisateet tuovat sateen mukana myös tauteja. Päivän potilasmäärä, 99, on suuri luku.

Tästä joukosta kaksi sisarusta vietiin myös eteenpäin jatkotutkimuksiin Cuddle and Care -nimiseen sairaalaan.

Kuva

Meillä täällä Suomessa ei aurinko ole niin lämmittänyt, mutta annetaan ajatusten lämmittää.