MONSUUNIKAUDEN PÄÄTÖS

Taksi pysähtyi intialaisen lastenkodin eteen. Annoin itselleni aikaa hengittää hetken ja katseeni kiersi rauhallisesti ympäristöä. Paikka on hiljainen. Koti on kolmessa kerroksessa. Ja kas, onko se keinu siinä ulkopuolella portin pielessä?

IMG_9108

Keinuhan se tavallaan on. Vauvakeinu. Nyt se on tyhjä, mutta joskus siellä keinuu vauva, jonka omainen on epätoivoisessa tilanteessa sinne jättänyt. Nostan katseeni kohti pilviä ja etsin sen hopeista reunaa. Hopea on ruostunutta ja resuista, vaan näkyyhän siinä se pieni lohdutuksen kirkas kohta, josta tietää, että hyljätty vauva on tuotu tähän nimenomaiseen kehtoon luottaen, että lastenkodin henkilökunta ottaa ihmistaimen hoitoonsa. Kotiinsa.

Tämä lastenkoti on kaiken kaikkiaan siisti ja selkeässä ohjauksessa.

Nousemme portaat ylimpään kerrokseen, jossa on kymmenkunta lasta. Tyttöjä ja poikia ja kolme hoitajaa. Pysähdyn sängyn viereen, jossa on kaksi kehitysvammaista lasta. Toinen hymyilee ja puristaa kättäni. Toinen heistä ei tavoita tätä maailmaan, eikä näitä lapsia tulla koskaan adoptoimaan.

Kerron lastenkodin johtajalle teistä; Hupihanan piirakkaporukasta, ja ennen poistumistamme, leikkaan piirakasta palasen, jotta henkilökunta voi ostaa mm. tarvittavia lääkkeitä näille asukkaille.

Samaisella reissulla käymme myös slummissa toisella suunnalla. Siellä ei ole hiljaista. Monsuunisateet ovat pikkuhiljaa väistymässä. Hyvä ja huono. Vesi on tullut tarpeeseen, mutta viemärimaailman liepeillä kosteus elättää mainiosti tautien siemeniä. Tämä on arkea Intiassa. Se yllättää yhtä vähän kuin jokavuotinen lumisade Suomessa.

Koska on sunnuntai, niin “lastentarha” on tyhjillään. Täällä lastentarhassa ei ole ruokailu-, eikä päiväunipakkoa. Ei aina ruokaakaan, saati paikkaa mihin painaa päänsä.

Leikkaan Hupihanan piirakasta palasen. Sillä rahalla “lastentarhassa” syödään lounasta kymmenen päivää.

IMG_9086

Kiitos Hupihanalaiset ja värikästä syksyä. ❤

 

 

 

 

Advertisements

LASKIAISEN LASKUJA

 

Perinteisesti laskiaisen pulkkamäessä huudettiin ”pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, räätikkäitä kuin nurkanpäitä ja nauriita kuin lautasia!”
Nykyajan maailmassa nuo sanat ovat melkein yhtä vieraita kuin mäenlasku Mumbaissa konsanaan.
Mumbaissa, Sakinakan slummissa, on omat ilonsa. Ja surunsa.
Laskiaispullan kermavaahdon jättämä rasvainen jälki tuntuu vielä suussani, kun mietin viime aikojen nousuja ja laskuja.
Hupihanahan syntyi Jasbirin perheen auttamiseksi, kun hänen siskonsa kuoli malariaan, mutta Jasbir selvisi.
Muutama viikko sitten Jasbir sairastui tuberkuloosiin.
Ihan tosi tyhmää.
Piirakan palasilla hän on nyt ollut pariin otteeseen sairaalahoidossa ja lääkitys jatkuu kotioloissa.
Abrar, jonka polvi leivottiin jouluna uuteen kuosiin, toipuu köpötellen. Kuvassa isä asettelee lastaa. Kipu on helpottanut. Abrar oli sairaalassa “suosikkipoika”, koska sinnikkäästi jaksoi peittää pelot reippauden alle.
IMG_20160116_080405
Nikhil on 2-vuotias tyttömme. Tässä perheessä on kolme lasta, mutta ei tuloja. Nikhil on erittäin heikko, eikä hän osaa vieläkään kävellä. Lääkäri määräsi lääkettä ja seurantaa.
Nikhil
Shanker on myös 2-vuotias. Perheen isä on putkimies ja lapsia on kuusi. Shanker kärsi kovasta kuumeesta ja tarvitsi pikaisesti apua. Piirakalla se oli mahdollista.
Shanker Jaysingh
Tänä laskiaisena Helsingissä on vesikeli, joten valitsimme laskukaavaksi piirakan palaset.
Näillä mennään liukkaasti ala- ja ylämäet. ❤

SÄÄKATSAUS

Ilmoja on pidellyt.

Hyvä niin, sillä marjat ja sienet ovat kypsyneet juuri sopivasti sunnuntain Piirakkapysäkkiä silmällä pitäen. Feta ja lohi  eivät kasva sateesta tai auringonpaisteesta, mutta ne voi helposti poimia lähikaupasta. Eli virittäkäämme uunit 175-225° ja navigointilaitteisiin määränpääksi perinteinen rantapaikka Kaivopuistossa.

Alkukesästä suuri synkkä pilvi osui Mumbaihin, ihan juuri siihen paikkaan, missä asui Deepak. Tuo poika, jolla oli tuberkuloosi ja haave polkupyörästä. Keväällä, tavatessani Deepakin, hän näytti pyöräänsä iloisena. Isoisä vastaavasti näytti ylpeänä Deepakin piirustuksia. Lääkitys oli auttanut ja lahjaksi saatu patja oli tehnyt nukkumisesta mukavampaa. Aurinko valaisi lämpimästi ja kruunasimme päivän Hupihanalaisten tapaan kanapiiraalla. Mutta sitten, hyvän aikaa ennen monsuunia, tuli pilvi. Iso ja synkkääkin synkempi. Deepakin tauti oli ja eli jossain piilossa hänen sisällään ja eräänä aamuna hän menetti tajuntansa, eikä häntä saatu elvytettyä. Pilvi kuljetti tiedon ja kasteli Hupihanan taivaan kyynelillä.

Pisaroista muodostui pikkuhiljaa puro ja sen puron päässä on auringonsäteen valo. Sitä kohti siis. Viime viikolla aurinko pilkotteli isommin pilvien lomasta, kun piirakkarahaa käytettiin tyttöjen orpokodin verikokeisiin. Näitä teini-ikäisiä tyttöjä oli 19 ja heiltä otettin mm. HIV-testit. Tattadataaa ja säteilevän hymyilevä aurinko! Kaikki olivat terveitä!

Päätän sääkatsauksen tähän. Päätä sinäkin, että satoi tai paistoi, niin piirakka kannattaa aina paistaa. Kaivarissa tavataan. 🙂

HOMMIA – VILINÄÄ – VILSKETTÄ

Joulukuu. Antamisen aikaa. Kauppakeskuksien kuusissa roikkuneita toiveita, joita toiset ihmiset toteuttavat, erilaisia avunantoja fyysisessä muodossa vauvoista vaareihin, yllätysleivonnaisia ja ties mitä.Hupihana iloitsee kaikista erilaisista, hyvistä näkemistään jutuista, niin kotomaassa kuin kauemmaksi vietynäkin.

Aiemmin syksyllä tutustuimme Liike ry:n Tansaniaan suunnattuun toimintaan. Siinä on Hupihanan oloista meininkiä. Koulunkäynti ei ole Tansanian kylissä ihan se “kuumin” juttu, mutta jalkapallo ja muu liikunta on. LiiKe ry onkin nostanut koulunkäyntimotivaatiota juuri liikunnan kautta. Harrastusmahdollisuudet ja välineet ovat kouluissa. Myös terveysoppi on tavoitteena saada kouluaineeksi. Koppa ja kroppa ovat loistavat yhteistyökumppanit.

Ensi kesänä Tansaniasta tulee Suomeen vuonna 2004 syntyneiden poikien joukkue pelaamaan Hesacupiin. Voi vain kuvitella mikä kuhina ja pöhinä pojilla on jo päällä. Mutta sitten on niitä muttia…malariaa ja suolistomatoja, muutamia mainitakseni. Meillä vastaavasti on  piirakkavoimaa ja sillä lähdimme tähän terveys- ja sairausosioon mukaan. Saimme pojat lääkärintarkastukseen, lääkitykseen ja matojen karkotukseen. Eli ei muuta kuin tsemppiterveiset Tansaniaan ja tervetuloa Suomeen.

http://www.liike.fi/

tempkuva

Samaan aikaan Intiassa, Tribalin kylässä, asustaa viitisenkymmentä perhettä omassa maailmassaan, 20 kilometrin päässä rautatieasemasta ja nettiyhteyksien ulottumattomissa. Toisaalta kylästä puuttuuvat myös vessat. Mehän kaikki tiedämme pissakakka-juttujen tärkeyden. Tällä viikolla kylän “koulun” nurkalle piirakkamuurattiin Hupihanan voimin ensimmäisen vessan perustukset. Tilaisuus oli vaatimaton, mutta omalla tavallaan juhlava.

Näillä mennään joulukuista vilinää ja vilskettä eteenpäin. Torttuvoimia kaikille!

Case Piirakkapysäkki

Image

Suppilovahveroita, mansikoita, karjalanpiirakoita, ihania leipureita ja asiakkaita!

Picture 753Picture 760

Sitten oli tietenkin myös se purnukka, jota täytettiin avulla Saki Nakaan ja taistoon malariaa vastaan.

???????????????????????????????

Nyt, jos teistä on alkanut tuntua, että otettiin purnukka kainaloon ja poistuttiin maasta valtamerten loistoristeilijälle, niin se ei pidä paikkaansa. Purnukasta on laitettu rahaa eteenpäin.

Picture 746

 

Jasbir on toipunut hyvin. Siis olosuhteet huomioon ottaen. Te olette maksaneet hänen tämän lukukauden koulumaksunsa. Sen lisäksi olette maksaneet Jasbirin ja pikkuveljen, Karanin, lääkäri- ja lääkekulut vitamiineineen. Perheellä oli rästissä nippu maksamattomia sähkölaskuja. Te maksoitte ne, kuin myös seuraavan kuukauden peruselintarvikkeet. Malariaa ja dengueta ajatellen kotiin ostettiin hyttysmyrkkyä ja suojaverkot yöksi.

Tuskin tarvitsee maalailla isompaa sydämenmuotoista ajatusta, sillä olette kaikki heidän sydämissään pienillä teoilla vallatuilla tärkeillä paikoilla.

Lahja jasbirille 3.

Pienet tärkeät teot, kun sitten muodostuivat isommiksi puroiksi, on purnukan pohjalla vielä tekemistä. Suunnitelma on käynnistetty. Käytämme muotoa; “Medical Camp”. Varoilla palkataan lääkäri pitämään vastaanottoa Saki Nakan lapsille. Malaria on haastava vastustaja, mutta ainakin nämä lapset ovat paremmassa taisteluvalmiudessa, kun saavat hoitoa myös muihin sairauksiin.

Rakkauden ja aidon välittämisen sisältävä suuri KIITOS teille kaikille! Moiskis!

Lahja Jasbirille

Nämä kauniit kuvat Nikitasta lähtivät muistoksi Jasbirille ja koko perheelle. Kortin askarteli Ami.

***
Iloksemme voimme kertoa, että Hupihana on nyt virallisesti rekisteröity yhdistys. Jatkamme hyvän tekemistä erilaisin täsmäiskuin aina tarpeen yllättäessä. Hauskasta hyvää siis! Toivottavasti näemme taas pian näissä merkeissä. Päivitämme tapahtumatietoja ja muita juttuja tänne blogiin ja Facebook-sivullemme.