LASKIAISEN LASKUJA

 

Perinteisesti laskiaisen pulkkamäessä huudettiin ”pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, räätikkäitä kuin nurkanpäitä ja nauriita kuin lautasia!”
Nykyajan maailmassa nuo sanat ovat melkein yhtä vieraita kuin mäenlasku Mumbaissa konsanaan.
Mumbaissa, Sakinakan slummissa, on omat ilonsa. Ja surunsa.
Laskiaispullan kermavaahdon jättämä rasvainen jälki tuntuu vielä suussani, kun mietin viime aikojen nousuja ja laskuja.
Hupihanahan syntyi Jasbirin perheen auttamiseksi, kun hänen siskonsa kuoli malariaan, mutta Jasbir selvisi.
Muutama viikko sitten Jasbir sairastui tuberkuloosiin.
Ihan tosi tyhmää.
Piirakan palasilla hän on nyt ollut pariin otteeseen sairaalahoidossa ja lääkitys jatkuu kotioloissa.
Abrar, jonka polvi leivottiin jouluna uuteen kuosiin, toipuu köpötellen. Kuvassa isä asettelee lastaa. Kipu on helpottanut. Abrar oli sairaalassa “suosikkipoika”, koska sinnikkäästi jaksoi peittää pelot reippauden alle.
IMG_20160116_080405
Nikhil on 2-vuotias tyttömme. Tässä perheessä on kolme lasta, mutta ei tuloja. Nikhil on erittäin heikko, eikä hän osaa vieläkään kävellä. Lääkäri määräsi lääkettä ja seurantaa.
Nikhil
Shanker on myös 2-vuotias. Perheen isä on putkimies ja lapsia on kuusi. Shanker kärsi kovasta kuumeesta ja tarvitsi pikaisesti apua. Piirakalla se oli mahdollista.
Shanker Jaysingh
Tänä laskiaisena Helsingissä on vesikeli, joten valitsimme laskukaavaksi piirakan palaset.
Näillä mennään liukkaasti ala- ja ylämäet. ❤
Advertisements

POLVESTA POIKA PARANEE!

Hyvä Joulu kurkistaa jo nurkan takaa. Tontut ovat kurkistelleet jo pidempään ja hyvillä piirakoilla on valmisteltu hyvää oloa.

Mumbain slummissa järjestettiin jo perinteiseksi muodostunut Medical Camp. Järjestysnumerolla 10! Tällä kertaa 128 lasta kävi lääkärissä.

Toisaalla samaan aikaan yskähteli, tuberkuloosiin menettämämme Deepakin pikkusisko, Sunita 12v. Sunitalla on suruja ja liian monia terveysongelmia. Hän kävi kasvattajana toimivan isoisän kanssa silmälääkärissä ja samalla aloitettiin myös lääkitys tuberkuloosiin. Aikainen hoito parantaa mahdollisuuksia voittaa tauti.

017

Abhar Khan, 9 v, sen sijaan putosi muutama vuosi sitten talon katolta. Hän satutti polvensa ja sitä paikkailtiin. Nyt on käynyt selväksi, että paikkaus ei ollut riittävä korjaus, vaan kivut ja kävelyn vaikeus ovat Abharin elämässä joka päivä.

IMG_20151209_131749

Hupihana päätti, että tämän Joulun kohokohta olisi Abharin polven leikkaus 23 pvä joulukuuta. Pojasta polvi paranee tai tässä tapauksessa poika polvesta paranee.

Toivotamme samalla piirakanpehmeitä ajatuspaketteja kaikille!

HYVÄÄ JOULUA! ❤

 

 

Käytä piirakkaa, ei kerosiinia!

Tässä kauniissa “kehdossa” nukkuu Karan. Orvoksi jäänyt poikavauva.

945210_597551526931156_1492595812_n

Kun tapasimme Karanin ensimmäistä kertaa, sukulaismies oli juuri hakenut hänet junalla kaukaa toisesta kaupungista Sakinakan slummin kulmaan Mumbaihin, kasvattaakseen hänet tyttäriensä pikkuveljenä. Sellainen on tapana tällaisessa tilanteessa Intiassa.

Tämä perhe on sama perhe, jonka elämän käänteistä Hupihana sai aikoinaan alkunsa.

Kolmessa vuodessa ehtii tapahtua paljon ja olla tapahtumatta. Karanista on kasvanut leikki-ikäinen poika. Isoäiti istuu huoneessa edelleen. Tyttäret ovat lopettaneet koulunkäynnin ja käyvät töissä “call centerissä”. Jasbir on nyt 18-vuotias. Luen papereistani hänen kirjaamiaan haaveita tulevaisuudesta; koreografi, hotel management. Niihin on vielä matkaa. Vanhemmat myyvät iltaisin itse tehtyjä välipaloja avokärrystä kadun varressa ja isä pitää perhettä varpaillaan mielialojensa vaihtelun mutkissa. Heidän kotinsa on siisti ja siinä on myös oikea ovi.

Siitä ovesta lähti toissapäivänä Karan leikkeihinsä. Tässä kohdin on muistutettava itseään, että elämä slummikulmissa on erilaista kuin esim Pohjois-Helsingissä. Hellassa ei ole “turvalukkoja”, marmorikuulat eivät ole väreittäin lajiteltuina omissa laatikoissaan jne.

Kun äiti lähti huhuilemaan Karania ympäristöstä, hän löysi pojan leikkimästä kerosiiniastialla. Astia oli tyhjä. Pojasta ei saanut selvää, oliko hän mahdollisesti maistanut sitä, vai mikä oli leikin teema. Pohjois-helsinkiläinen äiti olisi takuulla soittanut myrkytyskeskukseen, mutta sitä numeroa ei intialaisessa slummissa ole. Eipä siitä olisi juuri ollut apuakaan, sillä Karan meni seuraavassa hetkessä tajuttomaksi. Ja sitä seuraavassa hetkessä lääkäriin. Sieltä lääkäri lähetti hänet suoraan sairaalaan ja hän sai asianmukaisen hoidon.

Voi vain kuvitella helpotuksen määrää tilanteen kääntyessä onnelliseen loppuun. Voi myös kuvitella voimattomuuden määrän, kun tajuaa, ettei pysty maksamaan lapsen saamaa hoitoa.

Tästä kuvasta välittykööt se helpotus, onni ja kiitollisuus, minkä piirakkapower voi tarjota.

unnamed

Värikästä syksyä kaikille Hupihanalaisille!

Breaking news ja heartbreaking news

Hupihanasta Sakinakaan valunut 400 euroa tuntuu välillä miljoonalta. Hämmästyttävän paljon lisää sillä on vieläkin autettu.
Jasbirin perheen suruaika ei loppunut muistotilaisuuteen, vaan varsinkin isä, mutta myös äiti, ovat joutuneet kääntymään useaan otteeseen lääkärin puoleen. Lasku laskulta, piirakkarahoilla se on ollut mahdollista. Mumbaista tulevat kiitosviestit ovat arvoltaan yli miljoona ihan missä tahansa valuutassa mitattuna.

firework-sparklerMalttamattomina olemme odottaneet Medical Camp -tapahtumaa. Välillä tosi malttamattomina.  Ashley, hyväntekeväisyysyhteistyön kumppanimme, kirjoitti:
“Anteeksi, täällä päässä vähän ongelmia. Leopardit ovat hyökänneet muutaman kerran. Kaksi kuolemantapausta viime viikolla.”

Pakko sanoa, että heikotti sillä hetkellä. Intia on incredible ja ihmeellisten tarinoiden maa, mutta että leopardeja Mumbaissa! Ettei nyt vaan olisis selittelyn makua tässä…

Onneksi on internet. Sieltähän ne löytyi googlettamalla leopardiuutisetkin. Ymmärsimme tietenkin, että se on eri tason juttu, kuin laulaa täällä “leijonaa mä metsästän…”.

Sitten oli Diwali-juhlan aika. Iloa ja valoa ja ilotulitteita. Se on tärkeää myös hyväntekeväisyysihmisille. Kaikki osallistuvat juhlapäiviin.

Sen jälkeen Ashley palasi heti asiaan. Medical Camp on suunniteltu nyt tapahtuvaksi perjantaina 15.11. Piirakka Medical Camp. Hyvä mieli!

Samalla Ashley kysyi voimmeko auttaa pientä poikaa.

Child with burnt foot

Poika on Aashish. Hän on vuoden ja kahdeksan kuukautta vanha. Diwali-juhlan tiimellyksessä Aashish oli saanut palavan ilotulitteen jalalleen. Poika siirsi jalkaa kivusta ja säikähdyksestä. Huoh, ja astui sen päälle. Vamma vaati ensiapua. Kysymys kuului: “Our support would be to continue his treatment of getting his wounds dressed up and medicines. I hope it is fine with you all.”

Well and fine! Aashish on piirakoiden jatkohoidossa. Hupihana haluaa luonnollisesti, että pieni tassu tulee kunnolla hoidetuksi. Hänellä on pitkä elämänpolku tallattavana edessään. Ja voi myös tarvita molempia jalkoja, mikäli joskus kohtaa vaikka leopardin…

Burnt foot medical bill

Näitä kuvia katsoen odotamme seuraavia uutisia ja Medical Campia.

Helena Kaartinen